Rehevöityminen saa aikaan vesiympäristössä plankton- ja muiden levien sekä vesikasvillisuuden kiihtynyttä kasvua, mikä johtuu lisääntyneestä ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, saatavuudesta vedessä.
Myös Itämeren herkkä eläinlajisto kärsii rehevöitymisestä. Pohjalle vajonneiden levien hajoaminen kuluttaa happea ja seurauksena voi olla happikato. Happikadosta kärsivät etenkin pohjaeläimet ja monet kalalajit.
Kappaleesta oppimamme uusi käsite on syanobakteeri. Syanobakteeri eli sinibakteeri tunnetaan paremmin nimellä sinilevä, vaikka se ei ole levä. Syanobakteerit tunnetaan kesäisistä massaesiintymisistään (sinileväkukinnat) lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä, joissa ne tuottavat myrkyllisiä aineita. Syanobakteerit voivat elää yksittäisinä bakteereina tai muodostaa jonomaisia ketjuja.
Miten olemme omassa elämässämme kohdanneet tunnin aiheen? No varmaankin jokainen meistä on harmitellut kun jokin mieluinen uimapaikka menee uintikelvottomaksi sinileväkukintojen vuoksi. Tämä on erittäin harmillista, sillä usein asialle ei ole tehtävissä mitään.
Mitä kysymyksiä meille heräsi aiheesta? Jos kerta rehevöityminen on niin iso ongelma niin miksi itämeren rannikko valtiot eivät panosta enemmän itämeren vesien kuntoon?
Löysimme aiheeseen sopivan lehtiartikkelin Helsingin Sanomien sivuilta: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1368329130304
Ja lopuksi vielä teimme kirjan tehtävän 1 sivulta 107
Vastaus: Suvasveden happipitoisuus on tasaisempaa eri syvyyksillä verrattuna Ruokoveteen. Suvasvedellä on siis runsaasti happea pinta- ja pohjavedessä. Ruokovedellä taas ei pohjavedessä ole ollenkaan happea, vaan sitä on vasta 25m syvyydestä eteenpäin ja happipitoisuus nousee pintaa kohti mentäessä.
Tämän perusteella Suvasvedellä voisi olettaa olevan enemmän eliöitä, sillä siellä on parempi happitilanne Ruokoveteen verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti